Nähtävästi studioversio joillakin kappaleilla toimii huomattavan paljon paremmin. Tämän takia pääsen nyt ilmaisemaan yhden, jonka ehdin jo haukkua, mutta parin päivän mietinnän jälkeen se kuuluu jo suosikkeihini.
Miksi? Koska jos vitsikappaleetkin on tehty hyvin, niin ne on oikeasti hyviä. Ne pitää vain ymmärtää ensimmäisenä!
Alcohol is Free (Kreikka)
Kyllä, totuin siihen lopulta.
Nyt kuuntelemaan, josko nyt jo löytäisin Ruotsin tai Norjan edustajista jotain hyvää sanottavaa ->
//
Okei, mie tein äsken niin, että laitoin Norjan edustusbiisin taustalle ja eteen pyörimään videota Matrixistä. Kyseinen biisi on nyt löytänyt paikkansa mielessäni, mutta... Ei se silti ollut hyvä.
Ruotsin Robin taas, en ole vieläkään löytänyt pätevää syytä nauttia tästä.
torstai 14. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Sinä ja vähän muuta
Nyt alkaa monella maalla olla jo edustajia. Eiköhän ole minun aikani alkaa käydä niitä edes jonkun verran lävitse?
Ihan tähän alkuun mainittakoon, että en ole vielä kehittänyt minkäänmoista top-mikään listaa, mutta kunhan kehitän, listakärjessäni ovat Tanska, Albania ja Islanti. Varsinkin Islanti.
Tällä hetkellä kuuntelussa on Ruotsin edustaja ja osaan sanoa saman minkä lehdetkin ilmoittivat kun naapurimaamme valitsi edustajansa: Yohio oli parempi. Kaikella tapaa. Harmi, että he valitsivat Robinin ja harmi, että meidän Robinimme ei ole vielä oikean ikäinen. Siitäpäs olisimmekin saaneet mielenkiintoisen kilpailun, Rob vs. Rob. Arvatkaapa kumpi voittaisi mielestäni, Frontside Ollie vai You, et sinä, vaan Ruotsin edustaja Robin Stjernberg; You.
Frontside Ollie.
Ruotsin edustaja ei missään tapauksessa ole huono (elkee hämääntykö Frontsideen vertauksesta, minusta se on ollut näet alusta asti loistavan läppä kappale! Puuttuva palanen sen sijaan.. Pyh. [Ja näin, nyt olen menettänyt kaiken arvostukseni]). Ruotsin kappale on oikein... Normaali. Hyvinkin normaali. Neljäs kerta kuuntelen tätä nyt putkeen, enkä edelleenkään ole saanut itse kappaleesta mitään irti. Se vain tapahtuu, kulkee taustalla ja unohtuu heti. Oikeastaan, ennen kuin aloitin tätä kirjoittamaan ja päätin aiheen mistä tein, jouduin pitkään miettimään: "Mikä hitsiläinen se Ruotsin edustuskappale olikaan...) Koko kappale oli vain kadonnut mielestäni.
"You" voi ja tuleekin menestymään siedettävästi. Ruotsi on jo ehtinyt kerätä hyvänkokoisen fanijoukon ja sitten siihen päälle lasketaan vielä pakolliset järjestäjämaalle laitetut äänet, niin kyllä se top 10:ssä on. Minun omassa henkilökohtaisessa top 26:sessa sitten taas... Se luultavasti tulee sijouttumaan lähelle kahtakymmentä. En vain yksinkertaisesti saa tästä kappaleesta mitään tunnetta, mitään intohimoa irti.
Ruotsista jatkan sitten vuorten ylitse rakkaaseen Norjaani, joka ei ole tähän asti vuoden 2009 jälkeen minua pettänyt.
Paitsi tänä vuonna.
Kuuntelen tätä kappaletta luultavimmin väärässä teemassa, mielestäni tämä tarvitsee taustalleen jonkin scifityylisen elokuvan, hieman sellaisen Matrixmäisen. Mutta sitten tulee seuraava ongelmani: Se ei ole tarpeeksi scifikään. Kappale itsessään, kuten Ruotsilla, ei ole huono. Tästä tulee minulle lähinnä kuitenkin sama tunne kuin äskeisestä: Ei mitään. En ainakaan liveversiosta kuule muita sanoja, kuin "feed you my love" (mikä on suhteellisen... Epämääräinen asia sanoa toiselle... Stephen Kingin Misery, anyone?)
Olen yrittänyt ymmärtää Youtuben kommenttien perusteella, miksi tästä pidetään, mutta saan sieltä ihan yhtä paljon irti kuin itse kappaleesta. Miksi, miksi tästä pidetään? Se jäänee minulle mysteeriksi, mutta minua kiinnostaa kuulla tämä Malmössä. Silloin näen, onko tästä finaaliin ja, kuten Youtube ennustaa, voittoon.
Jatkakaamme matkaa, sillä innostuinkin nyt kirjoittamaan.
Minä pidän Cascadasta. Häneltä löytyy moniakin kappaleita, joita toivoisin kuulevani discoissa enemmänkin, sillä niihin voisin tanssikin (toisin kuin niihin mitä siellä oikeasti kuuluu). Entäs sitten Saksan edustusbiisi Glorious? Mitä minä siitä ajattelen?
"Erm... Hei, tuossa on Everytime We Touch! Taidanpa kuunnella sen seuraavaksi!"
Nyt jo kolmas kappale putkeen, joka ei anna minulle henkilökohtaisesti mitään uutta. Cascadalta on tämänkaltaiset kappaleet jo kuultu ja tyylinä tämä lähentelee viime vuoden voittajaa, eli tyylikin on juuri kuultu (sama Norjalle, hävetkää). Tämä vaikuttaa vain Cascadan yritykseltä päästä takaisin pinnalle. Ehkä hän onnistuu siinä ja Saksa luultavimmin saa hyviä pisteitä vain hänen itsensä takia, mutta jos kappale olisi kenen tahansa muun, se ei pärjäisi.
Käyn nopeasti Irlannin lävitse, kun se sattui tuosta kulkemaan ohisteni: Irlannin kappale voisi olla mikä tahansa muu NRJ:ltä nykyisin kuuluva kappale, sillä ne kuulostaa monelta niiltä. Tämä kelpaa enemmän kilpailun tunnuskappaleeksi kuin itse kilpailuun osallistujaksi, ja Irlanti menee samalle riville aikaisempien neljän kanssa, jotka kovasti järkkäävät minulle tällä hetkellä päänsärkyä.
Kamaan, haluaisin vihdoin jotain hyvää... Eikö tänä vuonna ole mitään, mistä pitäisin ensi kuuntelulla?
Kreikka - Alcohol is free.
...
Tapa minut. Tapa minut nyt.
Tämän vuoden Social Network-biisi. Voi ei, tältäkö maalta saimme pari vuotta sitten ikuisen suosikkini Opan? Hyvä on, yritän käydä tämän kappaleen lävitse...
Alcohol is free on vitsi. Sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Se sopii tilanteisiin, joissa on tarkoitus vain vetää yli, pitää hauskaa ja nauraa sanalle "lapio". Heh, lapio... Tämä kappale on eksynyt, se kuuluisi Youtuben syövereihin typeriin animaatiovideoihin. Voittoa tällä ei haeta, eikä sillä siihen kyetäkään.
Vitsinä - minä pidän tästä kappaleesta
Vakavasti otettavana Euroviisubiisinä (sillä kyllä, otan tämän vakavasti) - en pidä tästä kappaleesta.
Otataan tähän loppuun kappale, josta pidin alusta asti ja pidän yhä.
Miksi pidän tästä toistaiseksi nimeämättömästä kappaleesta?
1. Saan selvää sanoista ja pystyn jo laulamaan kertosäkeistöä itse mukana, myös ilman taustamusiikkia. Se on mielestäni tärkeää kappaleissa, niistä pitää saada selvää.
2. Toisin kuin monet niistä, jotka mainitsin ylhäällä, tämä tarjoilee minulle tunteita (vahvoja tunteita) ja jotain uutta siinä samalla. Tämän kaltaista kappaletta en löydä tämän hetken radiosta, vaan se eroaa vahvasti siitä pask-... Massasta, jota kuuntelen aamuisin kouluun mennessä.
3. Kappale välittyy kuuntelijalle laulajalta vahvasti, hän kykenee tuomaan kaikki tärkeät tunteet esille ja hänen laulunsa on mielestäni toimivaa (eikä turvaudu liikaa taustabiittiin).
4. Huilu. Mie pidän tuosta pienestä huilusta, vaikka en tiedä sille tarkkaa nimeä.
Kyse on siis Tanskan Emmelie de Forest ja kappalehan on siis Only Teardrops. Käynpäs tästä ennen treenäjä samalla tavalla vielä toisenkin kappaleen:
Miksi pidän tästä toisesta toistaiseksi nimeämättömästä kappaleesta, jonka senkin olen lisännyt aiemmin blogiini?
1. Sama kuin ylemmässä (kielellä ei niin väliä)
2. Sama kuin ylhäällä
3. Sama kuin ylhäällä, mutta tämä keskittyy vielä paremmin itse laulajaan ja siihen, kuinka hän tuo kappaleensa tarinan esille esiintymisellään ja laulullaan. Ja hän tuo sen täydellisesti!
4. Islanti on kaunis kieli ja sopii täydellisesti tällaiseen balladiin.
5. Islannin olisi pitänyt voittaa viime vuonna.
Jotenkin tämä tuntuu puolustamiselta...? No, sain kuulla siitä äidinkielen esseissä, olen jo tottunut siihen. Ég á líf on toistaiseksi tämän vuoden suosikkini, enkä usko irroittavani siitä ennen kuin se tippuu pois finaalista. Toivon toisaalta, ettei niin kävisi, vaan Islanti sijoittuisi hyvin.
Enköhän lopeta tämän Euroviisubiisien kuuntelun Suomen Katy Perryyn, kappaleeseen, joka on iskostunut jo täydellisesti päähäni EIKÄ LÄHDE SIELTÄ ENÄÄ POIS! Kaikista tanssibiiseistä, joita Euroviisut tänä vuonna tarjoilevat, tämä on se mihin minä haluaisin hyppiä Malmössä eturivissä, siniristilippu liehuen ja mahdollisimman karmaisevalla äänellä mukana laulaen.
Kumpa tämä kappale iskostuisi myös muiden Euroopan kansalaisten päähän (... Ja niihin loppuihinkin?), sillä Kristan miehen ilme on musavideossa _loistava_!
Ihan tähän alkuun mainittakoon, että en ole vielä kehittänyt minkäänmoista top-mikään listaa, mutta kunhan kehitän, listakärjessäni ovat Tanska, Albania ja Islanti. Varsinkin Islanti.
Tällä hetkellä kuuntelussa on Ruotsin edustaja ja osaan sanoa saman minkä lehdetkin ilmoittivat kun naapurimaamme valitsi edustajansa: Yohio oli parempi. Kaikella tapaa. Harmi, että he valitsivat Robinin ja harmi, että meidän Robinimme ei ole vielä oikean ikäinen. Siitäpäs olisimmekin saaneet mielenkiintoisen kilpailun, Rob vs. Rob. Arvatkaapa kumpi voittaisi mielestäni, Frontside Ollie vai You, et sinä, vaan Ruotsin edustaja Robin Stjernberg; You.
Frontside Ollie.
Ruotsin edustaja ei missään tapauksessa ole huono (elkee hämääntykö Frontsideen vertauksesta, minusta se on ollut näet alusta asti loistavan läppä kappale! Puuttuva palanen sen sijaan.. Pyh. [Ja näin, nyt olen menettänyt kaiken arvostukseni]). Ruotsin kappale on oikein... Normaali. Hyvinkin normaali. Neljäs kerta kuuntelen tätä nyt putkeen, enkä edelleenkään ole saanut itse kappaleesta mitään irti. Se vain tapahtuu, kulkee taustalla ja unohtuu heti. Oikeastaan, ennen kuin aloitin tätä kirjoittamaan ja päätin aiheen mistä tein, jouduin pitkään miettimään: "Mikä hitsiläinen se Ruotsin edustuskappale olikaan...) Koko kappale oli vain kadonnut mielestäni.
"You" voi ja tuleekin menestymään siedettävästi. Ruotsi on jo ehtinyt kerätä hyvänkokoisen fanijoukon ja sitten siihen päälle lasketaan vielä pakolliset järjestäjämaalle laitetut äänet, niin kyllä se top 10:ssä on. Minun omassa henkilökohtaisessa top 26:sessa sitten taas... Se luultavasti tulee sijouttumaan lähelle kahtakymmentä. En vain yksinkertaisesti saa tästä kappaleesta mitään tunnetta, mitään intohimoa irti.
Ruotsista jatkan sitten vuorten ylitse rakkaaseen Norjaani, joka ei ole tähän asti vuoden 2009 jälkeen minua pettänyt.
Paitsi tänä vuonna.
Kuuntelen tätä kappaletta luultavimmin väärässä teemassa, mielestäni tämä tarvitsee taustalleen jonkin scifityylisen elokuvan, hieman sellaisen Matrixmäisen. Mutta sitten tulee seuraava ongelmani: Se ei ole tarpeeksi scifikään. Kappale itsessään, kuten Ruotsilla, ei ole huono. Tästä tulee minulle lähinnä kuitenkin sama tunne kuin äskeisestä: Ei mitään. En ainakaan liveversiosta kuule muita sanoja, kuin "feed you my love" (mikä on suhteellisen... Epämääräinen asia sanoa toiselle... Stephen Kingin Misery, anyone?)
Olen yrittänyt ymmärtää Youtuben kommenttien perusteella, miksi tästä pidetään, mutta saan sieltä ihan yhtä paljon irti kuin itse kappaleesta. Miksi, miksi tästä pidetään? Se jäänee minulle mysteeriksi, mutta minua kiinnostaa kuulla tämä Malmössä. Silloin näen, onko tästä finaaliin ja, kuten Youtube ennustaa, voittoon.
Jatkakaamme matkaa, sillä innostuinkin nyt kirjoittamaan.
Minä pidän Cascadasta. Häneltä löytyy moniakin kappaleita, joita toivoisin kuulevani discoissa enemmänkin, sillä niihin voisin tanssikin (toisin kuin niihin mitä siellä oikeasti kuuluu). Entäs sitten Saksan edustusbiisi Glorious? Mitä minä siitä ajattelen?
"Erm... Hei, tuossa on Everytime We Touch! Taidanpa kuunnella sen seuraavaksi!"
Nyt jo kolmas kappale putkeen, joka ei anna minulle henkilökohtaisesti mitään uutta. Cascadalta on tämänkaltaiset kappaleet jo kuultu ja tyylinä tämä lähentelee viime vuoden voittajaa, eli tyylikin on juuri kuultu (sama Norjalle, hävetkää). Tämä vaikuttaa vain Cascadan yritykseltä päästä takaisin pinnalle. Ehkä hän onnistuu siinä ja Saksa luultavimmin saa hyviä pisteitä vain hänen itsensä takia, mutta jos kappale olisi kenen tahansa muun, se ei pärjäisi.
Käyn nopeasti Irlannin lävitse, kun se sattui tuosta kulkemaan ohisteni: Irlannin kappale voisi olla mikä tahansa muu NRJ:ltä nykyisin kuuluva kappale, sillä ne kuulostaa monelta niiltä. Tämä kelpaa enemmän kilpailun tunnuskappaleeksi kuin itse kilpailuun osallistujaksi, ja Irlanti menee samalle riville aikaisempien neljän kanssa, jotka kovasti järkkäävät minulle tällä hetkellä päänsärkyä.
Kamaan, haluaisin vihdoin jotain hyvää... Eikö tänä vuonna ole mitään, mistä pitäisin ensi kuuntelulla?
Kreikka - Alcohol is free.
...
Tapa minut. Tapa minut nyt.
Tämän vuoden Social Network-biisi. Voi ei, tältäkö maalta saimme pari vuotta sitten ikuisen suosikkini Opan? Hyvä on, yritän käydä tämän kappaleen lävitse...
Alcohol is free on vitsi. Sitä ei ole tarkoitettu otettavaksi vakavasti. Se sopii tilanteisiin, joissa on tarkoitus vain vetää yli, pitää hauskaa ja nauraa sanalle "lapio". Heh, lapio... Tämä kappale on eksynyt, se kuuluisi Youtuben syövereihin typeriin animaatiovideoihin. Voittoa tällä ei haeta, eikä sillä siihen kyetäkään.
Vitsinä - minä pidän tästä kappaleesta
Vakavasti otettavana Euroviisubiisinä (sillä kyllä, otan tämän vakavasti) - en pidä tästä kappaleesta.
Otataan tähän loppuun kappale, josta pidin alusta asti ja pidän yhä.
Miksi pidän tästä toistaiseksi nimeämättömästä kappaleesta?
1. Saan selvää sanoista ja pystyn jo laulamaan kertosäkeistöä itse mukana, myös ilman taustamusiikkia. Se on mielestäni tärkeää kappaleissa, niistä pitää saada selvää.
2. Toisin kuin monet niistä, jotka mainitsin ylhäällä, tämä tarjoilee minulle tunteita (vahvoja tunteita) ja jotain uutta siinä samalla. Tämän kaltaista kappaletta en löydä tämän hetken radiosta, vaan se eroaa vahvasti siitä pask-... Massasta, jota kuuntelen aamuisin kouluun mennessä.
3. Kappale välittyy kuuntelijalle laulajalta vahvasti, hän kykenee tuomaan kaikki tärkeät tunteet esille ja hänen laulunsa on mielestäni toimivaa (eikä turvaudu liikaa taustabiittiin).
4. Huilu. Mie pidän tuosta pienestä huilusta, vaikka en tiedä sille tarkkaa nimeä.
Kyse on siis Tanskan Emmelie de Forest ja kappalehan on siis Only Teardrops. Käynpäs tästä ennen treenäjä samalla tavalla vielä toisenkin kappaleen:
Miksi pidän tästä toisesta toistaiseksi nimeämättömästä kappaleesta, jonka senkin olen lisännyt aiemmin blogiini?
1. Sama kuin ylemmässä (kielellä ei niin väliä)
2. Sama kuin ylhäällä
3. Sama kuin ylhäällä, mutta tämä keskittyy vielä paremmin itse laulajaan ja siihen, kuinka hän tuo kappaleensa tarinan esille esiintymisellään ja laulullaan. Ja hän tuo sen täydellisesti!
4. Islanti on kaunis kieli ja sopii täydellisesti tällaiseen balladiin.
5. Islannin olisi pitänyt voittaa viime vuonna.
Jotenkin tämä tuntuu puolustamiselta...? No, sain kuulla siitä äidinkielen esseissä, olen jo tottunut siihen. Ég á líf on toistaiseksi tämän vuoden suosikkini, enkä usko irroittavani siitä ennen kuin se tippuu pois finaalista. Toivon toisaalta, ettei niin kävisi, vaan Islanti sijoittuisi hyvin.
Enköhän lopeta tämän Euroviisubiisien kuuntelun Suomen Katy Perryyn, kappaleeseen, joka on iskostunut jo täydellisesti päähäni EIKÄ LÄHDE SIELTÄ ENÄÄ POIS! Kaikista tanssibiiseistä, joita Euroviisut tänä vuonna tarjoilevat, tämä on se mihin minä haluaisin hyppiä Malmössä eturivissä, siniristilippu liehuen ja mahdollisimman karmaisevalla äänellä mukana laulaen.
Kumpa tämä kappale iskostuisi myös muiden Euroopan kansalaisten päähän (... Ja niihin loppuihinkin?), sillä Kristan miehen ilme on musavideossa _loistava_!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)