Ensimmäiset ollaan jo pudotettu, jotka olen kyllä jo unohanut... Tällä hetkellä minusta henkilökohtaisesti näyttää siltä, että me saamme neljä vahvaa kilpailijaa taistelemaan keskenään:
Arion
Mikael Saari
Diandra
Krista Siegfrids
Jokaisella näistä on omat vahvuutensa, ja suurempi faniporukka kuin monella muulla (Rautakouraa en hyväksy vieläkään!!!). Jokainen näistä erottuu edukseen muusta kasasta ja itse henkilökohtaisesti haluan jonkin näistä pääsevän jatkoon kohti Malmöä.
Tai, otan takaisin äsken kirjoittamani; Tässä neljän porukassa on yksi, jota en halua Malmöön. Tämä yksi sattuu olemaan Diandra.
Kuten olen aikaisemmassa tekstissä sanonut, Diandralla on loistava ääni. Loistava? Ei, upea, Suomen Adelen tasoinen ääni. Ongelma tulee kappaleen kanssa: Se ei ole hyvä, se ei tarjoa kuuntelijalle mitään uutta tai edes, ärh, TUNTEITA! Tämä kappale, Colliding into you, on TUNTEETON. Sitä ei voi pelastaa mitkään taustahörhöt tai valot, kappale itse tarvitsee sisältöä itseensä ja hitsisti tarvitseekin.
Sitten otetaan Diandran vihollinen tässä kilpailussa, Krista ja kappalehan on Marry me. Oma mielipiteeni tulikin suoraan Youtuben kommentoijien kärkipäästä: Vaikka tää ei ookkaan mikään mun henkilokohtanen suosikki, niin silti tää olis potentiaalinen euroviisubiisi, koska tää on just sellanen yksinkertanen, joka jää soimaan päähän. Sopivan ärsyttävä ja just tämmöstä euroviisumateriaalia, Suomen pärjäämistä ajatellen erinomainen.
Mitäpä tuohon enää lisäämään? Esityksenä Marry me on UMK:n parhaimmistoa ja jo se, kuinka paljon Krista on panostanut siihen saa minut haluamaan tämän Malmöön. Mahdollisuuksista siellä päässä en vielä osaa arvioida, saattaisi mennä finaalista lävitse, mutta mistäpä sitä tietää. Edelleenkään en itse kappaleesta pidä, mutta samanlaista esiintymisenergiaa ei kyllä keneltäkään muulta tässä kilpailussa löydy.
Eteenpäin, eteenpäin, jatketaan omasta, henkilökohtaisesta suosikistani, eli Mikael Saaresta. Kehtaanko edes mainita, miten muut pienet lukion kakkosluokkalaiset pitävät minua outona, kun kesken liikuntatunnin juoksin äkkiä radion ääreen tätä kappaletta fanittamaan? Toisaalta, milloinpa minua ei pidettäisi outona.
Täydellinen kappale! Joku kehtasi verrata tätä jopa viimevuoden Viron "Kuulaan" (ihana, ihana kappale sekin), ja siitäpä vaan, verratkoon pois, sillä Kuula oli aivan ihanaihanaihana, taidanpa kuunnella sen seuraavaksi. Balladit, koskettavat balladit pärjäävät AINA ja ihmisten tunteisiin kannattaa vedota. Juuri sen takia WSBT (ei jaksa enää kirjoittaa sitä kokonaan) pitäisi viedä jatkoon, sillä se tuo TUNTEITA. Tunteitaaaaa! Saanko vetää vaan fanitytöksi ja hankkia jostain ison bannerin: "SAARI JATKOON!"
This can't go wrong, kuten laulussa sanottiinkin. Ei, ei tämä ole liian taiteellinen pamaus, tämähän on niin täydellinen että asd, nyt minun on pakko siirtyä kirjoittamaan Arionista, muuten halkean.
Arion.... Arion... Arion on ihana... Arion on ihana kun ei katso niitä esiintymässä! Viljamiko tuon laulajan nimi on, en ole enää varma, mutta hän on jotenkin (suloisen?) reppana tuolla lavalla, kitaristi ei ihan näyttänyt osaavan sooloaan esittää (soittaa kyllä osasi) ja tuota... Tässä ei voi laulaa mukana, mikä oli silloin joskus Lordin vahvuus. Kamaan; HARD, ROCK, HALLELUJAH! Nyt mennään kyllä ihan pilkunviilaustasolla, koska minä tykkään tästä porukasta bändinä, kappaleena ja... Okei, en esityksenä.
Todistaakseni, että pääni myös pitää tästä kappaleesta, pidin juuri viidentoista minuutin tauon ja mikäpäs soikaan päässäni: Arionin Lost. Hähhäh, miulla loppui juuri ajatukset siitä mitä haluan kirjoittaa, joten lopetan tähän.
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Road to the Malmö
Mitä Suomi tarjoaa itselleen tänä vuonna edustajakseen? Tänään - koska ei ole muutakaan tekemistä - minä otan jälleeen selvää mahdollisuuksistamme voittaa tätä kilpailua, kappale ja esiintyjä kerrallaan.
Diandra – Colliding Into You
Diandra on näköjään Talentin voittaja; tämä oli minulle uusi tieto. Tällä naisella on hyvä ääni ja kappale on ihan yksinkertaisen simppeli, jonkamoisella selviää radiossa. Minulle tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä tiedostan tämän mahdollisuudet jatkoon mutta samalla tämän eroamattomuuden muiden maiden joukosta. Pelkkänä kappaleena ei voittoon tai kymmenen kärkeen, mutta jos esitys on läheskään yhtä vaikuttava kuin Ruotsin voittaja (hän-joka-jääköön-nimeämättä!), niin Diandralla olisi mahdollisuuksia. Esitys taustalle ja Suomelle pisteitä.
Iina Salin – Last Night
Vielä enemmän perusjuttuja kuin aikaisempi. Discojumputusta vastaanhan minä olen, enkä siksi tästä hirveästi innostu. Minun ääneni ei kuitenkaan vaikuta, sillä jotakuta tämä voi innostaa ja Salin voisi mennä pitkällekin. Toisaalta jumiin jäädään siinä vaiheessa, kun kilpaillaan kymmenen samanlaisen kanssa semifinaalissa. Tässä ei ole mitään samankaltaista kuin vaikkapa Kyproksen/Kreikan/Turkin samankaltaisilla jumputuksilla, joissa aina jäi jotain käteenkin. Toi mieleeni viime vuoden Kreikan, jossa sentään jäi heti kertsi päähän. Last Night unohtui kyllä heti (ai, tämän nimi oli Last Night...)
Ei tätä, ja sitten eteenpäin.
Ilari Hämäläinen - Sytytä mut vaan (Just Light Me Up)
Puolessa välissä olen kuuntelemassa, ja toivoisin loppuvan. Ehdottomasti tarvitsen tähän esityksen taakse nauttiakseni tästä. Suomesta plussaa, mutta taitaa Ilari vaihtaa kielen jos jatkoon menisi. Tästä tulee mieleen Spirid, Dreamworksin elokuva. Ilari Hämäläisen ääni on mielestäni kiva, kappale ei ole huono, mutta ei se oli muistettavakaan. Ehkä erottuisi joukosta Ruotsissa, en tiedä. Seuraava.
Last Panda – Saturday night forever
Aikamoinen nimi poikabändillä! Mielestäni tämän kaltaisia kappaleita pitäisi olla jopa enemmän Euroviisuissa. Hyväntuulinen, ketään koskettamaton ja nyt se pirulainen taitaa soida päässä. Osa minusta ei halua sitä Ruotsiin, osa haluaa~. Voitaisiinko kokeilla?
Mikael Saari – We should be through
Voisikohan näin rauhallisella mennä eteenpäin? Eurooppa ei hirveästi tämänkaltaisista pidä - minulla ei ole tätä vastaan mikään. Toisin kuin monet ylemmistä, tämä on toimiva kappale omana itsenään, enkä tunne kaipaavani tähän taustalle esitystä, en ainakaan suuriluontoista. Suuria tunteita ja suuri ääni Mikael Saarella, mukaanlukien sanoma, joka kuulostaa sydämestä lauletulta. Mitä muuta kunnon kappale tarvitsee? Pianokohdat minua kyllä häiristevät, mutta minä olenkin minä ja taisin löytää oman suosikkini. Jatkoon(-ko?)
Rautakoura – Ilmalaivalla (On an airship)
Ei.
Miksikö ei? Eurooppa ei ymmärrä tällaista. Eikä tämän kaltaisella voi voittaa, sillä tämä ei edes ole tarpeeksi värikäs. Seuraava ->
Atlético Kumpula – Paperilyhty (Paper lantern)
Ihan, öhöm... Mielenkiintoinen? Tippuisi pois ennen semifinaalia valitettavasti, on kuinka hauska haluaa, mutta tähän taas ei saa spektaakkelia taakseen. Liian simppeli jatkaakseen.
Arion – Lost in the woods
Tästähänköhän se Suomi tykkäsi? Taidanpa itsekin lisätä tämän ihan suosikkeihini, tästähän voisi ihan inspiroitua. Kuvassaan kovasti eksyneen näköiset pojat kyllä tarvitsevat sen juuri puhumani spektaakkelin taustalleen, mutta sillä tämä voisi olla ainakin Diandran kanssa kilpailemassa. Päästäisin jatkoon jos voisin, saisikohan näille hirviönaamareita kasvoille?
Elina Orkoneva – He’s not my man
Lena? Ei, taisikin olla Elina. Ihan kuin Lena. Lena toisaalta sijoittui kahdesti hyvin, seurattaisikoonhan tänä vuonna hänen jaloissaan? En usko, että Eurooppa olisi valmis lähtemään taas tämän kaltaista äänestämään, vastahan me pääsimme edellisestä eroon. Tämä ei ole huono, mutta... Katsotaan mitä muut suomalaiset ajattelevat.
Great Wide North - Flags
Suomalaisen kuuloinen... Kappale on hyvä, kertosäkeistö isolle yleisölle sopiva ja itseasiassa, jos tämä olisi jatkossa niin tämä menisi semifinaalin läpi. Voittoon? Siitä en tiedä, mutta semifinaalin läpo. Ihan mielenkiintoinen, jos ei muuta. Toisi kyllä varmaan samanlaisen tuloksen kuin Tanska viimevuonna.
Krista Siegfrids – Marry Me
Semifinaalikamaa Katy Perry-tyylillä~. Minun mielestäni tämä ei kyllä mene yhtään mihinkään, kappale alkaa ja loppuun asti mennään samalla tyylillä. Jälleen, joku muu pitää tämänkaltaisesta; minä en.
Lucy Was Driving – Dancing all around the universe
Kaipa se kappale jo ehti loppua. Mitähän minä juuri kuuntelin? Ei sillä niin väliä, minä en enää jaksa kuunnella sitä loppuun. Muistan kuulleenni, että siinä laulettiin jossain kohtaa Dancing all arounf the universe - se siitä. Jos se unohtuu minun päästäni näin nopeasti, niin mitenpäs Eurooppa? Entäpä Suomi?
Voihan tämä kokeilla. Aina saa kokeilla. Me siitä sitten valitsemme~...
TOP 3
3. Diandra
2. Arion
1. Mikael Saari
Minun mielestäni Saaren kappale on hyvä jo sinällään, mikä on sille iso etu. Suurin etu. Siksi minä haluan sen erityisesti matkaavan Ruotsiin. Arionin kappale taas kosketti minun tuonkaltaisen musiikin fanityttöpuoltani ja Diantra yksinkertaisesti oli hyvä, mutta tarvitsee taustalleen /jotain/.
Diandra – Colliding Into You
Diandra on näköjään Talentin voittaja; tämä oli minulle uusi tieto. Tällä naisella on hyvä ääni ja kappale on ihan yksinkertaisen simppeli, jonkamoisella selviää radiossa. Minulle tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, sillä tiedostan tämän mahdollisuudet jatkoon mutta samalla tämän eroamattomuuden muiden maiden joukosta. Pelkkänä kappaleena ei voittoon tai kymmenen kärkeen, mutta jos esitys on läheskään yhtä vaikuttava kuin Ruotsin voittaja (hän-joka-jääköön-nimeämättä!), niin Diandralla olisi mahdollisuuksia. Esitys taustalle ja Suomelle pisteitä.
Iina Salin – Last Night
Vielä enemmän perusjuttuja kuin aikaisempi. Discojumputusta vastaanhan minä olen, enkä siksi tästä hirveästi innostu. Minun ääneni ei kuitenkaan vaikuta, sillä jotakuta tämä voi innostaa ja Salin voisi mennä pitkällekin. Toisaalta jumiin jäädään siinä vaiheessa, kun kilpaillaan kymmenen samanlaisen kanssa semifinaalissa. Tässä ei ole mitään samankaltaista kuin vaikkapa Kyproksen/Kreikan/Turkin samankaltaisilla jumputuksilla, joissa aina jäi jotain käteenkin. Toi mieleeni viime vuoden Kreikan, jossa sentään jäi heti kertsi päähän. Last Night unohtui kyllä heti (ai, tämän nimi oli Last Night...)
Ei tätä, ja sitten eteenpäin.
Ilari Hämäläinen - Sytytä mut vaan (Just Light Me Up)
Puolessa välissä olen kuuntelemassa, ja toivoisin loppuvan. Ehdottomasti tarvitsen tähän esityksen taakse nauttiakseni tästä. Suomesta plussaa, mutta taitaa Ilari vaihtaa kielen jos jatkoon menisi. Tästä tulee mieleen Spirid, Dreamworksin elokuva. Ilari Hämäläisen ääni on mielestäni kiva, kappale ei ole huono, mutta ei se oli muistettavakaan. Ehkä erottuisi joukosta Ruotsissa, en tiedä. Seuraava.
Last Panda – Saturday night forever
Aikamoinen nimi poikabändillä! Mielestäni tämän kaltaisia kappaleita pitäisi olla jopa enemmän Euroviisuissa. Hyväntuulinen, ketään koskettamaton ja nyt se pirulainen taitaa soida päässä. Osa minusta ei halua sitä Ruotsiin, osa haluaa~. Voitaisiinko kokeilla?
Mikael Saari – We should be through
Voisikohan näin rauhallisella mennä eteenpäin? Eurooppa ei hirveästi tämänkaltaisista pidä - minulla ei ole tätä vastaan mikään. Toisin kuin monet ylemmistä, tämä on toimiva kappale omana itsenään, enkä tunne kaipaavani tähän taustalle esitystä, en ainakaan suuriluontoista. Suuria tunteita ja suuri ääni Mikael Saarella, mukaanlukien sanoma, joka kuulostaa sydämestä lauletulta. Mitä muuta kunnon kappale tarvitsee? Pianokohdat minua kyllä häiristevät, mutta minä olenkin minä ja taisin löytää oman suosikkini. Jatkoon(-ko?)
Rautakoura – Ilmalaivalla (On an airship)
Ei.
Miksikö ei? Eurooppa ei ymmärrä tällaista. Eikä tämän kaltaisella voi voittaa, sillä tämä ei edes ole tarpeeksi värikäs. Seuraava ->
Atlético Kumpula – Paperilyhty (Paper lantern)
Ihan, öhöm... Mielenkiintoinen? Tippuisi pois ennen semifinaalia valitettavasti, on kuinka hauska haluaa, mutta tähän taas ei saa spektaakkelia taakseen. Liian simppeli jatkaakseen.
Arion – Lost in the woods
Tästähänköhän se Suomi tykkäsi? Taidanpa itsekin lisätä tämän ihan suosikkeihini, tästähän voisi ihan inspiroitua. Kuvassaan kovasti eksyneen näköiset pojat kyllä tarvitsevat sen juuri puhumani spektaakkelin taustalleen, mutta sillä tämä voisi olla ainakin Diandran kanssa kilpailemassa. Päästäisin jatkoon jos voisin, saisikohan näille hirviönaamareita kasvoille?
Elina Orkoneva – He’s not my man
Lena? Ei, taisikin olla Elina. Ihan kuin Lena. Lena toisaalta sijoittui kahdesti hyvin, seurattaisikoonhan tänä vuonna hänen jaloissaan? En usko, että Eurooppa olisi valmis lähtemään taas tämän kaltaista äänestämään, vastahan me pääsimme edellisestä eroon. Tämä ei ole huono, mutta... Katsotaan mitä muut suomalaiset ajattelevat.
Great Wide North - Flags
Suomalaisen kuuloinen... Kappale on hyvä, kertosäkeistö isolle yleisölle sopiva ja itseasiassa, jos tämä olisi jatkossa niin tämä menisi semifinaalin läpi. Voittoon? Siitä en tiedä, mutta semifinaalin läpo. Ihan mielenkiintoinen, jos ei muuta. Toisi kyllä varmaan samanlaisen tuloksen kuin Tanska viimevuonna.
Krista Siegfrids – Marry Me
Semifinaalikamaa Katy Perry-tyylillä~. Minun mielestäni tämä ei kyllä mene yhtään mihinkään, kappale alkaa ja loppuun asti mennään samalla tyylillä. Jälleen, joku muu pitää tämänkaltaisesta; minä en.
Lucy Was Driving – Dancing all around the universe
Kaipa se kappale jo ehti loppua. Mitähän minä juuri kuuntelin? Ei sillä niin väliä, minä en enää jaksa kuunnella sitä loppuun. Muistan kuulleenni, että siinä laulettiin jossain kohtaa Dancing all arounf the universe - se siitä. Jos se unohtuu minun päästäni näin nopeasti, niin mitenpäs Eurooppa? Entäpä Suomi?
Voihan tämä kokeilla. Aina saa kokeilla. Me siitä sitten valitsemme~...
TOP 3
3. Diandra
2. Arion
1. Mikael Saari
Minun mielestäni Saaren kappale on hyvä jo sinällään, mikä on sille iso etu. Suurin etu. Siksi minä haluan sen erityisesti matkaavan Ruotsiin. Arionin kappale taas kosketti minun tuonkaltaisen musiikin fanityttöpuoltani ja Diantra yksinkertaisesti oli hyvä, mutta tarvitsee taustalleen /jotain/.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)