Neljän suuren kilpailua

Ensimmäiset ollaan jo pudotettu, jotka olen kyllä jo unohanut... Tällä hetkellä minusta henkilökohtaisesti näyttää siltä, että me saamme neljä vahvaa kilpailijaa taistelemaan keskenään:

Arion
Mikael Saari
Diandra
Krista Siegfrids
Jokaisella näistä on omat vahvuutensa, ja suurempi faniporukka kuin monella muulla (Rautakouraa en hyväksy vieläkään!!!). Jokainen näistä erottuu edukseen muusta kasasta ja itse henkilökohtaisesti haluan jonkin näistä pääsevän jatkoon kohti Malmöä.

Tai, otan takaisin äsken kirjoittamani; Tässä neljän porukassa on yksi, jota en halua Malmöön. Tämä yksi sattuu olemaan Diandra.
Kuten olen aikaisemmassa tekstissä sanonut, Diandralla on loistava ääni. Loistava? Ei, upea, Suomen Adelen tasoinen ääni. Ongelma tulee kappaleen kanssa: Se ei ole hyvä, se ei tarjoa kuuntelijalle mitään uutta tai edes, ärh, TUNTEITA! Tämä kappale, Colliding into you, on TUNTEETON. Sitä ei voi pelastaa mitkään taustahörhöt tai valot, kappale itse tarvitsee sisältöä itseensä ja hitsisti tarvitseekin.

Sitten otetaan Diandran vihollinen tässä kilpailussa, Krista ja kappalehan on Marry me. Oma mielipiteeni tulikin suoraan Youtuben kommentoijien kärkipäästä: Vaikka tää ei ookkaan mikään mun henkilokohtanen suosikki, niin silti tää olis potentiaalinen euroviisubiisi, koska tää on just sellanen yksinkertanen, joka jää soimaan päähän. Sopivan ärsyttävä ja just tämmöstä euroviisumateriaalia, Suomen pärjäämistä ajatellen erinomainen.
Mitäpä tuohon enää lisäämään? Esityksenä Marry me on UMK:n parhaimmistoa ja jo se, kuinka paljon Krista on panostanut siihen saa minut haluamaan tämän Malmöön. Mahdollisuuksista siellä päässä en vielä osaa arvioida, saattaisi mennä finaalista lävitse, mutta mistäpä sitä tietää. Edelleenkään en itse kappaleesta pidä, mutta samanlaista esiintymisenergiaa ei kyllä keneltäkään muulta tässä kilpailussa löydy.

Eteenpäin, eteenpäin, jatketaan omasta, henkilökohtaisesta suosikistani, eli Mikael Saaresta. Kehtaanko edes mainita, miten muut pienet lukion kakkosluokkalaiset pitävät minua outona, kun kesken liikuntatunnin juoksin äkkiä radion ääreen tätä kappaletta fanittamaan? Toisaalta, milloinpa minua ei pidettäisi outona.
Täydellinen kappale! Joku kehtasi verrata tätä jopa viimevuoden Viron "Kuulaan" (ihana, ihana kappale sekin), ja siitäpä vaan, verratkoon pois, sillä Kuula oli aivan ihanaihanaihana, taidanpa kuunnella sen seuraavaksi. Balladit, koskettavat balladit pärjäävät AINA ja ihmisten tunteisiin kannattaa vedota. Juuri sen takia WSBT (ei jaksa enää kirjoittaa sitä kokonaan) pitäisi viedä jatkoon, sillä se tuo TUNTEITA. Tunteitaaaaa! Saanko vetää vaan fanitytöksi ja hankkia jostain ison bannerin: "SAARI JATKOON!"
This can't go wrong, kuten laulussa sanottiinkin. Ei, ei tämä ole liian taiteellinen pamaus, tämähän on niin täydellinen että asd, nyt minun on pakko siirtyä kirjoittamaan Arionista, muuten halkean.

Arion.... Arion... Arion on ihana... Arion on ihana kun ei katso niitä esiintymässä! Viljamiko tuon laulajan nimi on, en ole enää varma, mutta hän on jotenkin (suloisen?) reppana tuolla lavalla, kitaristi ei ihan näyttänyt osaavan sooloaan esittää (soittaa kyllä osasi) ja tuota... Tässä ei voi laulaa mukana, mikä oli silloin joskus Lordin vahvuus. Kamaan; HARD, ROCK, HALLELUJAH! Nyt mennään kyllä ihan pilkunviilaustasolla, koska minä tykkään tästä porukasta bändinä, kappaleena ja... Okei, en esityksenä.
Todistaakseni, että pääni myös pitää tästä kappaleesta, pidin juuri viidentoista minuutin tauon ja mikäpäs soikaan päässäni: Arionin Lost. Hähhäh, miulla loppui juuri ajatukset siitä mitä haluan kirjoittaa, joten lopetan tähän.